Miten sanomalehdet syntyvät?

Suomessa ilmestyy noin 200 sanomalehteä, joista tunnetuimpia ovat Helsingin Sanomat, Aamulehti, Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Maaseudun tulevaisuus. Näiden suurten lehtien lisäksi ilmestyy paljon paikallisia päivälehtiä sekä kaupunki- ja puoluelehtiä, joissa painotetaan hieman eri aihepiirejä. Sanomalehdet kuuluvat digitalisoitumisesta huolimatta kiinteästi lähes kaikkien suomalaisten arkeen. Perinteisen printtilehden lisäksi luetaan yhä enemmän lehtien nettiversioita, joista monet ovat ainakin osittain maksullisia. Nettiversioiden hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti uutisten tuoreus ja se, että niihin pääsee käsiksi mistä tahansa. Oli juttujen julkaisutapa mikä tahansa, lehtien valmistuksessa on monia erilaisia vaihteita paperinvalmistuksesta toimitustyöhön, painoon ja jakeluun.

Onko tässä skuuppi?

Sanomalehtiä ei olisi ilman uutisia ja juttuja, joita toimittajat kirjoittavat. Toisinaan uutiset syntyvät hyvinkin nopeasti, kuten onnettomuuksien yhteydessä. Tällöin on tavallista, että aiheesta julkaistaan verkossa lyhyt juttu, jossa kerrotaan tärkeimmät julkaisuhetkellä tiedossa olevat faktat. Juttua voidaan täydentää ja aihetta tutkia tarkemmin tapahtumien edetessä. Joskus juttuja suunnitellaan ja valmistellaan pitkään. Tällaisia juttuja ovat esimerkiksi merkkihenkilöiden haastattelut, tutkivan journalismin haaraa edustavat perusteelliset artikkelit eri aiheista sekä merkittävien tapahtumien, kuten vaalien ja olympialaisten aikaan julkaistavat, aihepiiriä syvällisemmin esittelevät artikkelit. Uutisia varten tarvitaan usein sekä kirjoittava toimittaja että valokuvaaja. Joskus nämä ovat sama henkilö.

Toimituksessa aineistosta koostetaan juttu, jossa on otsikko, ingressi ja leipäteksti. Otsikon tarkoitus on kertoa tapahtuneesta oleellisin ja houkutella lukemaan koko juttu. Leipätekstiä edeltävä ingressi tarkentaa ja syventää otsikkoa. Leipäteksti on itse juttu, jossa voi olla useita kappaleita ja väliotsikoita tekstin pituudesta riippuen. Valmis juttu saa seurakseen usein kuvia, ja teksti sekä kuvat taitetaan lehteen. Sanomalehdissä on käytännössä aina myös mainoksia ja muuta sisältöä, kuten tv-ohjelma- ja säätietoja, mielipidekirjoituksia sekä lehden yhteystiedot, toimittajien nimet ja muuta tärkeää. Taittaja huolehtii siitä, että kaikki sisältö mahtuu lehteen sopivalla tavalla.

Painokoneet pyörimään

Valmiiksi toimitettu ja taitettu lehti voidaan julkaista verkossa, mutta paperilehti vaatii omat työvaiheensa ennen kuin se päätyy lukijoille. Valmiiksi taitettu lehti lähetetään painoon pdf-tiedostona, josta erotetaan CMYK-värit. Näiden perusteella lehti voidaan painaa nelivärisenä. Tämä vaalii neljälle eri alumiinilevylle tehdyt painopinnat. Painokone säätää painojälkeä automaattisesti, mutta asiaan tarvitaan usein myös ihmissilmiä. Painamisen alussa jälki ei ole aina lukukelpoista, mutta kun asetukset on saatu kohdilleen, voi painokone sylkeä valmiita lehtiä ulos reipasta vauhtia. Nopeimmillaan paperi voi liikkua painokoneessa jopa 40 kilometrin tuntivauhtia, eli noin 11 metriä sekunnissa.

Painokoneet eivät käytä tavallista kopiopaperia, vaan valtavia, jopa yli tuhat kiloa painavia paperirullia. Käsin näitä rullia ei tietenkään voi liikutella, vaan tehtävää varten tarvitaan trukkeja ja kuljettajia siirtämään rullat varastosta valmistelupisteelle. Rullat kuljetetaan välivarastoon, josta ne siirretään painokoneelle vihivaunuilla. Lukemattomista teloista ja muista osista koostuvaa painokonetta ohjataan ohjaamosta. Painoprosessi ei siis tapahdu aivan hetkessä, vaan vaatii valmisteluita, tarkastuksia ja tulosten arviointia. Itse painoprosessi kestää lehden levikistä riippuen useita tunteja. Joskus lehdistä otetaan useampi painos esimerkiksi päivittyvien uutisten tai huonon painojäljen takia. Yleensä uusin painos jaetaan lähimpänä asuville tilaajille.

Mistä paperi tulee?

Suomalainen puunjalostusosaaminen näkyy päivittäisessä elämässä varsinkin aamiaispöydissä ja työpaikkojen taukohuoneissa. Lehtien paperit käyvät läpi melkoisen myllyn ennen kuin ne pääsevät painokoneen pyöritykseen ja luettavaksi asti. Kaikki alkaa jopa vuosikymmeniä ennen kuin lehti päätyy kuluttajan käsiin. Puiden istutus ja kasvatus vie luonnollisesti aikaa. Sopivan kookkaat puut kaadetaan, kuoritaan ja haketetaan pieneksi. Sanomalehtipaperia valmistetaan pääasiassa kierrätyskuidusta ja kuusi- tai mäntyhierteestä. Suomessa tavallista sanomalehtipaperia valmistetaan yhdellä UPM:n koneella Jämsässä, jonne lähes kaikki maan kierrätyspaperi viedään. Paperimassaan sekoitettava hierre vahvistaa paperia, mutta mistään kovin lujasta tuotteesta ei kuitenkaan ole kyse.

Suurin osa Suomessa tuotettavasta sanomalehtipaperista on neliömassaltaan 40 grammaa. Neliömassa on noin puolet kopiopaperista, eli sanomalehtipaperi on huomattavasti kevyempää. Tämän huomaa helposti, sillä lehtien sivut tuntuvat kopiopaperia ohuemmilta. Laadultaan sanomalehtipaperi on monilta osin heppoisempaa esimerkiksi kopiopaperiin verrattuna, sillä sitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Ihanteena olisikin, että sanomalehdet saataisiin kierrätykseen parin kuukauden sisällä painamisesta. Näin paperista saadaan irrotettua muste helpoiten, ja materiaali on paremmin hyödynnettävissä uusiomassaa tehtäessä. Tavoitteena on, että kierrätykseen laitetut lehdet ovat takaisin paperitehtaalla noin kolmen kuukauden sisällä painohetkestä. Sanomalehtiä ei siis kannata turhaan säilyttää esimerkiksi kotona.

Markkinointi ja jakelu

Sanomalehti vaatii paljon työtä, joka jatkuu myös toimituksen, painopaikan ja juttukeikkojen ulkopuolella. Lehtien jakelu on yksi asia, joka näkyy päivittäin myös kuluttajille. Jakelua tehdään sekä koteihin että esimerkiksi kauppoihin, joista tavallisimmin ostetaan iltapäivälehtiä. Jotta lehdet saavat tilaajia ja lukijoita, tulee niitä myös markkinoida. Lehdillä ja mediataloilla onkin kova kilpailu tilaajista, joten houkuttelevat mainokset, sopivan hintaiset lukupaketit ja paperilehden ohessa annettavat palvelut kuuluvat kaikki kiinteästi osaksi sanomalehtitalojen elämää. Sanomalehdet tuskin ovat katoamassa lähivuosina mihinkään, sillä suomalaiset rakastavat lehtiään – oli niiden julkaisumuoto sitten paperinen, digitaalinen tai yhdistelmä molempia.